Hugo Viktor Österman (1892–1975)
Österman toimi komentajana Itämeren jalkaväkirykmentti 1:ssä ja Porin rykmentissä vuosina 1919–1925.
Österman liittyi Jääkäripataljoona 27:ään vuonna 1915 ja taisteli Saksan itärintamalla ensimmäisessä maailmansodassa. Suomen sisällissodassa hän toimi 5. jääkärirykmentin komentajana. Österman oli sotaväen päällikkö vuosina 1933–1939 ja jalkaväen tarkastaja 1944–1946, jonka jälkeen hän erosi palveluksesta. Österman ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna 1935.
Österman oli sekä Porin rykmentin upseerikerhon että Porin rykmentin killan kunniajäsen.
Muotokuvan on maalannut Porin rykmentin upseerikunnan pyynnöstä taidemaalari Oskari Paatela vuonna 1925, kun Österman oli 33-vuotias.
Valokuvat
Upseerikerhon johtokunta vuodesta 1986–
Suomen marsalkka Mannerheim (1867–1951)
Suomen marsalkka Mannerheim syntyi Louhisaaren kartanossa Askaisissa 4.6.1867. Käytyään Haminan kadettikoulua ja suoritettuaan ylioppilastutkinnon vuonna 1887 hän siirtyi samana vuonna sotapalvelukseen Venäjän keisarikuntaan, jossa hän viipyi aina syksyyn 1917 saakka. Tuona aikana hän kohosi ratsuväen kenraaliluutnantiksi.
Mannerheim ylennettiin ratsuväenkenraaliksi vuonna 1918 ja sotamarsalkaksi vuonna 1933. Itsenäisen Suomen palveluksessa Mannerheim toimi kaikkien sotiemme ylipäällikkönä. Hän oli Suomen valtionhoitajana vuosina 1918–1919 ja tasavallan presidenttinä vuosina 1944–1946.
Välirauhan aikana Mannerheim esitti muutosta kunniamerkkisääntöön ja halusi, että ansioituneille sotilaille voitaisiin myöntää samanarvoinen kunniamitali sotilasarvoon katsomatta – aiemmat jakoperusteet pohjautuivat sotilasarvoon. Näin sai alkunsa Mannerheim-ristin ritariksi nimittäminen. Hän itse oli 18. Mannerheim-ristin ritari.
Muiden toimiensa ohella Mannerheim perusti Mannerheimin lastensuojeluliiton ja oli Suomen Punaisen Ristin pitkäaikaisin puheenjohtaja 30 vuoden ajan. Hänen 75-vuotispäivänsä kunniaksi vuonna 1942 Helsingin Heikinkatu ja Turuntie nimettiin uudelleen Mannerheimintieksi.
Mannerheim kuoli Lausannessa Sveitsissä 27.1.1951 klo 23.30 (Suomen aikaa 28.1.1951 klo 00.30, mikä oli sisällissodan alkamisen vuosipäivä).
Anders Gyllenbögel (1770–1852)
Miekkatähdistön ritari, majuri Gyllenbögel oli Kuninkaallisen Porin rykmentin vapaajoukkopataljoonan komentaja vuosina 1808–1809. Hänen komentamansa joukot antoivat taistelutukea von Döbelnin 2. prikaatille Juuttaan taistelussa.
Rainer (s. Reiner) Stahel (1892–1955)
Syntyjään saksalainen everstiluutnantti Stahel oli Porin rykmenttiä edeltäneen joukko-osaston Itämeren jalkaväkirykmentin 1:n komentaja vuosina 1918–1919. Hän oli Suomen kansalainen vuodesta 1921 aina vuoteen 1934 saakka.
Stahel palveli Jääkäripataljoona 27:ssä konekiväärikomppanian päällikkönä ja saapui Suomeen jääkärien pääjoukon mukana. Sisällissotaan hän osallistui 3. jääkäriprikaatin komentajana. Stahel palasi Saksaan 1920-luvun puolivälissä ja palveli Saksan joukoissa toisessa maailmansodassa. Vuonna
1944 romanialaiset joukot pidättivät Stahelin Bukarestissa ja luovuttivat hänet sotavangiksi Neuvostoliitoon, jossa hän kuoli päivää ennen vapautumistaan 30.11.1955.
Porin rykmentin upseerikerholle lahjoitettu muotokuva on vuodelta 1920.
Veikko Alfred Korttila (1903–1987)
Eversti Korttila oli 3. prikaatin ja Porin prikaatin komentaja vuosina 1955–1958.
Korttila kävi itsenäisen Suomen Kadettikoulun vuosina 1923–1925 ja siirtyi reserviin vuonna 1963.
Muotokuvan on maalannut turkulainen taidemaalari Johannes Paavola Porin prikaatin upseerikunnan toimeksiannosta ja kustantamana vuonna 1958.
Johan Viktor Arajuuri (ent. Ahlroth) (1894–1961)
Arajuuri oli Porin rykmentin komentaja vuosina 1925–1933.
Arajuuri liittyi Jääkäripataljoona 27:ään vuonna 1915 ja taisteli Saksan itärintamalla ensimmäisessä maailmansodassa. Suomen sisällissodassa hän toimi komppaniapäällikkönä 2. jääkärirykmentissä. Vuosina 1933–1934 Arajuuri toimi Turunmaan sotilasläänin komentajana. Arajuuri erosi palveluksesta vuonna 1934 siirtyessään Helsingin poliisikomentajaksi, ja hänet ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1942.
Jatkosodan jälkeen Arajuuri joutui moneksi vuodeksi omaehtoiseen maanpakoon, koska hän oli toiminut miehitetyn Itä-Karjalan sotilashallinnon korkeimpana hallintomiehenä vuoteen 1943 saakka. Ruotsista käsin hän kuitenkin avusti Suomen viranomaisia Lapin läänin evakuoimisessa Lapin sodan aikaan.
Muotokuvan on maalannut turkulainen taidemaalari Johan William Dielhardt Porin rykmentin upseerikunnan toimeksiannosta. Maalaus paljastettiin 4.1.1936 Turun kasarmin upseerikerholla.
Auno Johannes Kuiri (1897–1978)
Everstiluutnantti Kuiri oli Jalkaväkirykmentti 6:n komentaja vuosina 1945–1947.
Kuiri oli Jääkäripataljoona 27:n kasvatteja ja taisteli Saksan itärintamalla ensimmäisessä maailmansodassa. Suomen sisällissodassa hän taisteli muun muassa Suodenniemellä ja Epilässä. Sisällissodan jälkeen Kuiri palveli Itämeren jalkaväkirykmentti 1:ssä ja Porin rykmentissä vuosina 1918–1939. Talvi- ja jatkosodissa Kuiri osallistui taisteluihin mm. Summassa ja Perkjärvellä, jossa hänen johtamansa joukot olivat merkittävässä roolissa kiivaissa torjuntataisteluissa ja tuhosivat useita vihollisen raskaita panssarivaunuja. Kuiri nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 128.
Muotokuvan on maalannut taidemaalari Liisa Tanner Porin rykmentin killan toimeksiannosta. Maalaus kustannettiin killan jäseniltä ja Kuirin ystäviltä saaduilla lahjoituksilla. Muotokuva paljastettiin Turun kasarmin upseerikerholla 15.2.1966.