Upseerikerho

Upseerikerhot ovat perinteisesti olleet tiivis osa sotilasyhteisöä. Upseerikerhotoiminta luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja opettaa nuoret ja vähän vanhemmatkin upseerit tuntemaan joukko-osastonsa historiaa ja arvostamaan menneisyyttä.

Tämän perinteiden vaalimisen aistii vahvasti Huovinrinteen upseerikerhon kerhorakennuksessa Säkylässä. Kerhorakennuksen perinnehuoneissa säilytetään Porin prikaatin perinneomaisuutta, joka koostuu muun muassa lipuista, maalauksista, valokuvista ja patsaista. Maininnan arvoinen on myös Huovinrinteen upseerikerhon kirjakokoelma, joka käsittää 844 nimikettä.

Satakunnan tykistön perinneomaisuus on puolestaan esillä Niinisalon varuskunnan perinnehuoneessa.

Upseerikerhon kerhorakennuksen toisessa päädyssä on Porilaismuseon tilat.

Huovinrinteen upseerikerhon historiaa

Huovinrinteen upseerikerhon toiminta nivoutuu läheisesti Turkuun, jossa jo ennen talvi- ja jatkosotia toiminutta Porin rykmentin upseerikerhoa voidaan pitää sen edeltäjänä. Sotien jälkeen upseerikerho nimettiin Turun varuskunnan upseerikerhoksi, ja sen ensimmäinen toimintakertomus on vuodelta 1945.

1950-luvulla kaupunkien laajenemisen ja Puolustusvoimien organisaatiouudistuksen johdosta alettiin rakentaa niin sanottuja korpivaruskuntia, jotka sijaitsivat kaupunkien ulkopuolella. Näin sai alkunsa Porin prikaatin siirto Turusta Säkylään, joka valittiin uudeksi kasarmipaikaksi vuonna 1959.

Kun kasarmi valmistui, Säkylään siirtyneet upseerit perustivat Raasissa 18.11.1963 oman kerhonsa, joka nimettiin Säkylän varuskunnan upseerikerhoksi. Siirron myötä Turun upseerikerhon omaisuus jaettiin Turkuun jäävien ja Säkylään siirtyvien kesken. Osa Porin prikaatille siirtyvästä upseerikerhon omaisuudesta kuitenkin tuhoutui tai vaurioitui Turun varuskunnan upseerikerhon tulipalossa vuonna 1965, koska niitä ei ollut vielä ehditty siirtää Säkylään. Vaurioituneet esineet korjautettiin ja luovutettiin Porin prikaatille.

Aluksi Säkylän varuskunnan upseerikerholla ei ollut omaa kerhorakennusta, vaan se toimi kerrostalon asuinhuoneistossa varuskunnan läheisyydessä. Kerhorakennus valmistui vuonna 1966, ja upseerikerhotoiminta aloitti siellä toimintansa 14.6.1968. Uuteen kerhorakennukseen sijoitettiin myös Turun upseerikerholta saatu perinneomaisuus. Samana vuonna upseerikerhon nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa Huovinrinteen upseerikerho ry:ksi.

Kerhorakennuksessa toimineen ravintolan pito oli aluksi yhteistä aliupseerikerhon kanssa, mutta vuoden kokeilun jälkeen kerhot eriytyivät. Huovinrinteen upseerikerho sai ensimmäisenä anniskeluoikeudet Säkylän kunnassa, mutta siviilit pääsivät nauttimaan tästä ainoastaan kerhon jäsenen vieraana.

Toiminta uhattuna 2010-luvulla

Vuonna 2017 Puolustusvoimien tiukka kulukuuri iski moniin perinteisiin upseerikerhoihin ympäri Suomea, kun Puolustusvoimat ilmoitti irtisanovansa varuskuntien henkilöstökerhojen vuokrasopimuksia. Myös Huovinrinteen upseerikerho toimi Puolustusvoimien Senaatti-kiinteistöiltä vuokraamissa tiloissa.

Ratkaisu löytyi, kun Säkylän kunta osti rakennuksen Senaatti-kiinteistöiltä ja luovutti sen 31.8.2018 Huovirinteen kerhosäätiö sr:n käyttöön tämän perustamiskokouksen yhteydessä. Kerhosäätiön puuhamiehenä toimi prikaatinkenraali (evp.) Olli Nepponen, jonka ideasta aikoinaan lähti myös Porilaismuseon perustaminen.

Kerhosäätiön perustivat Porin prikaatin tukisäätiö, Porin prikaatin kilta ry, Porin reserviupseerikerho ry, Säkylän kunta ja Varsinais-Suomen maakuntasäätiö sr.

Porin prikaatin lippu

Lippu on sitonut joukko-osaston kotimaakuntaansa lounais-Suomessa ja osoittanut porilaisille oikean suunnan niin sodissa kuin rauhan ajan katselmuksissa.

Sinikeltainen kaksipuolinen lippu on valmistettu kaksinkertaisesta kankaasta. Lipun keltainen väri kuvaa kypsyvän viljan kultaa ja sininen väri rehellisyyden ja uskollisuuden sineä. Kun Porin rykmentti sijoitettiin juuri itsenäistyneessä Suomessa Turkuun, rykmentin lipun toiselle puolelle ommeltiin Satakunnan vaakuna ja toiselle puolelle Varsinais-Suomen vaakuna. Molemmat vaakunat on varustettu kruunulla. Lipputangon kärjen kaulaan on kiinnitetty vapaudenristin nauha, jonka ylipäällikkö on myöntänyt sisällissodan taistelujen muistoksi. Nauhaan on ommeltu sanat ”Pori” ja ”Satakunta”.

Lipun hankinnasta huolehtivat ”Satakunnan naiset, äidit, siskot ja morsiamet”, jotka perustivat projektia varten hankintatyöryhmän, johon kuuluivat Maila Mikkola (Talvio), Alli Nikko (myöhemmin Wilkama), Sylvi Järvinen ja Emmi Wasara sekä ulkojäsenenä armeijan komentaja, kenraalimajuri Karl Wilkman (myöhemmin Wilkama). Lipun malliksi valittiin vuoden 1796 lippumalli. Lippuprojektin taloudellisesta puolesta vastasi Satakuntalainen osakunta ja valmistuksesta Suomen Käsityön Ystävät Oy.

Lippu luovutettiin Porin kirkossa 13.4.1919. Kutsuvieraina tilaisuuteen osallistuivat valtionhoitaja C. G. Mannerheim ja armeijan komentaja Karl Wilkman. Kulumisen takia lippu on uusittu vuosina 1958, 1979 ja 1995. Nykyistä lippua säilytetään Porin prikaatin komentajan virkahuoneessa.

Kunniamarssi

Porin rykmentille määrättiin 29.4.1919 kunniamarssiksi entisen Uudenmaan tarkk’ampujapataljoonan kunniamarssi, joka on nyt myös Porin prikaatin kunniamarssi.

Vuonna 1934 Porin rykmentin upseerit yrittivät vaihtaa kunniamarssiksi Porilaisten marssin. Esitys tyrmättiin, koska Porilaisten marssi on Suomen puolustusvoimien kunniamarssi ja tasavallan presidentin seremoniamarssi.

Vuosipäivä

Kun Kuninkaallisen Porin rykmentin perustamisesta oli kulunut 300 vuotta 16.2.1926, joukko-osasto vietti sitä juhlallisin menoin. Tällöin kyseinen päivä määrättiin Porin rykmentin vuosipäiväksi.

Joukko-osaston historiaa: nimi vaihtuu, porilaisuus pysyy

Porilaisten historia on pitkä, ja matkan varrella nimi on vaihtunut useampaan otteeseen: Kuninkaallinen Porin rykmentti (1626–1809), 2. Turun tarkk’ampujapataljoona (1881–1901), Itämeren jalkaväkirykmentti 1 (1918–1919), Porin rykmentti ja sodan aikainen 1. prikaati III pataljoona (1919–1940), Jalkaväkirykmentti 6 (1941–1952), 3. prikaati (1952–1956) ja Porin prikaati (1957–).

Kaikki sai alkunsa Tallinnassa 16.2.1626, kun Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf käski koota jalkaväkirykmentin Satakunnan alueelta. Kahdeksan komppaniaa käsittävän rykmentin kokonaisvahvuudeksi tuli 1 212 miestä. Sen ensimmäinen komentaja vuosina 1626–1628 oli Halikossa syntynyt eversti Arvid Horn, jonka mukaan myös rykmentin nimi oli Arvid Hornin jalkaväkirykmentti. Alkuaikoina rykmentit nimettiin komentajansa mukaan, mutta 1670-luvulla nimeksi vakiintui Kuninkaallinen Porin rykmentti.

Kuninkaallinen Porin rykmentti osallistui vuosina 1626–1809 miltei kaikkiin Ruotsi–Suomen valtakunnan käymiin sotiin. Taistelupaikkoina ovat olleet muun muassa Leipzig (1642), Narva (1700), Pultava (1709), Porrassalmi (1789) ja Juuttaa (1808).

Vuodesta 1809 alkanut Venäjän vallan aika tarkoitti sitä, että sotalaitos lakkautettiin aina vuoteen 1878 asti. Krimin sodan seurauksena Suomeen kuitenkin perustettiin ruotujakoisia tarkk’ampujapataljoonia vuonna 1854. Tuolloin Porin rykmentin perinteitä jatkoi 7. Porin tarkk’ampujapataljoona. Ruotuväkipataljoonista luovuttiin vuonna 1868.

Vuoden 1878 yleinen asevelvollisuuslaki synnytti niin sanotun Suomen vanhan sotaväen. Sen myötä 2. Turun tarkk’ampujapataljoona aloitti satakuntalaisten ja varsinaissuomalaisten koulutuksen pari vuotta myöhemmin. Tarkk’ampujapataljoonan toiminta lakkautettiin uuden asevelvollisuuslain myötä vuonna 1901, jolloin suomalaiset määrättiin suorittamaan asevelvollisuutensa Venäjän armeijassa. Vuoden 1918 sisällissodan aikana Suomessa järjestettiin kutsunnat vuoden 1878 asevelvollisuuslain mukaisesti. Satakuntalaisista ja varsinaissuomalaisista muodostettu joukko sai nimen Porin rykmentti. Sisällissodan jälkeen rykmentti koottiin Turkuun, jossa se koulutti asevelvollisia seuraaviin sotiin asti.

Ylimääräisten kertausharjoitusten aikana vuonna 1939 joukko-osastosta muodostettiin suojajoukkopataljoona, jota kutsuttiin Porin pataljoonaksi (1. prikaati III pataljoona). Komentajansa majuri Lauri Ruotsalon johdolla pataljoona osallistui koviin taisteluihin muun muassa Muolaanjärvellä, Talin–Näätälän linjalla ja Vilajoella.

Jatkosodassa ei ollut puhdasta porilaisjoukko-osastoa. Valtaosa porilaisista sijoitettiin 1. divisioonan jalkaväkirykmentteihin 14, 35 ja 60, 4. divisioonan jalkaväkirykmenttiin 5, 5. divisioonan jalkaväkirykmenttiin 23, 15. divisioonan jalkaväkirykmentteihin 15, 36 ja 57, 17. divisioonan jalkaväkirykmenttiin 34 ja 18. divisioonan jalkaväkirykmenttiin 6, joka on nykyisen prikaatin kantajoukko. Taistelupaikkoista merkittävämpi olivat Portinhoikka, Porlampi ja Maaselkä.

Jatkosodan aikaan vuonna 1941 muodostetusta Jalkaväkirykmentti 6:sta muodostettiin vuonna 1944 rauhan ajan Jalkaväkirykmentti 6. Rykmentti sai käyttöönsä Turun ja Heikkilän kasarmit. Noin 10 vuotta myöhemmin rykmentin nimeksi tuli 3. prikaati ja vuoden 1957 alussa Porin prikaati.

Porin prikaati toimi 1960-luvun alkupuolelle asti Turun kasarmeilla. Uuden kasarmialueen rakennustyöt Säkylän Huovinrinteellä alkoivat 1959 ja loppuivat virallisesti 1973. Prikaati aloitti muuton uusin tiloihin vuonna 1963, ja muutto oli lopullisesti ohi kolme vuotta myöhemmin. Huovinrinteellä Porin prikaatilla on käytössään lähes 4 000 hehtaaria maa-alueita.

Vuoden 2015 alussa Porin prikaati sai nykymuotonsa, kun Kankaanpäässä Niinisalon varuskunnassa sijainnut Tykistöprikaati liitettiin osaksi Porin prikaatia. Tämän myötä Porin prikaati kouluttaa varushenkilöitä sekä Säkylässä että Niinisalossa.

Porilaiset Mannerheim-ristin ritarit

Nro 2 Jalkaväenkenraali Paavo Juho Talvela (ent. Thorén)
s. 19.2.1897 Helsingin pitäjässä, k. 30.9.1973 Helsingissä

Nro 50 Majuri Ilmari Kalervo Honkanen
s. 25.12.1909 Loimaalla, k. 8.10.1987 Naantalissa

Nro 85 Luutnantti Paavo Konstantin Nuotio
s. 7.5.1899 Maariassa, k. 7.11.1969 Naantalissa

Nro 91 Jalkaväenkenraali Yrjö Ilmari Keinonen
s. 31.8.1912 Ruskealassa, k. 29.10.1977 Nurmijärvellä

Nro 97 Eversti Eero Sulo Laaksonen
s. 13.2.1896 Pälkäneellä, k. 4.8.1974 Turussa

Nro 128 Everstiluutnantti Auno Johannes Kuiri
s. 25.9.1897 Tervolassa, k. 16.3.1978 Turussa

Nro 191 Everstiluutnantti Viljo August Laakso
s. 13.8.1895 Pälkäneellä, k. 30.9.1950 Rengossa