Porin prikaatin lippu
Kuninkaallisen Porin rykmentin liput johdattivat porilaisia jo Narvan taistelun lumipyryissä vuonna 1700 ja Desna-joen ylityksessä vuonna 1708. Joukko-osastolippu on nykyäänkin arvossaan ja symboloi joukon yhtenäisyyttä, mutta ennen lipun merkitys oli huomattavasti konkreettisempi, sillä se piti taistelevaa joukkoa koossa. Lipun kantaminen oli aina kunniatehtävä, jossa vaadittiin erityistä urhoollisuutta ja rohkeutta keskellä taistelukenttää. Lipusta luopumista pidettiin suurena häpeänä ja vihollisen lipun valtaamista suurena kunniana.
Lippuhuoneen kunniapaikalla lasin taakse kehystettynä on vuoden 1749 lippumääräysten mukainen Kuninkaallisen Porin rykmentin sinikeltainen komppanialippu. Rykmentillä oli todennäköisesti neljä komppanialippua Ruotsin ja Venäjän välisessä Kustaan III:n sodassa (1788–1790). Lippu on tiettävästi ainoa Suomessa säilynyt Kuninkaallisen Porin rykmentin lippu.
Esillä oleva everstiluutnantin komppanian lippu liehui porilaisten merkiksi myös kesällä 1789 Ristiinan ja Mikkelin lähistöllä. Kuninkaallisella Porin rykmentillä oli tuolloin merkittävä osuus Porrassalmen torjuntavoitossa kesäkuussa ja kuukautta myöhemmin Parkuinmäen hyökkäysvoitossa. Lippu kuitenkin repeytyi pahasti 11.6.1789 Kyyrön kahakassa. Lipun pelasti nuori porilaiskersantti Karl Adolf Brakel, joka vei lipun Mikkeliin kirkkoon. Kun Mikkeli joutui toisen Porrassalmen taistelun jälkeen 18.6.1789 vihollisen haltuun, lippu jäi kirkkoon. Sieltä venäläiset veivät sen voitonmerkkinään Pietariin.
1920-luvulla itänaapurimme museoista myytiin paljon esineitä muualle. Näin kävi myös porilaisten lipulle, joka päätyi taidekauppiaalle Tukholmaan. Tieto kiiri Porin rykmentin upseerikunnan korviin, mutta osto jäi haaveeksi lipun korkean hintapyynnön takia. Lipun myynnistä kuuli myös suomalaissyntyinen kenraalimajuri Ernst Linder, joka oli toiminut Satakunnan rintaman päällikkönä sisällissodassa. Linder osti riekaleisen lipun ja kustansi sen entisöinnin, jonka suoritti neiti Ehrnrooth Suomen Kansallismuseossa. Entisöidyn lipun Linder lahjoitti Porin rykmentin upseerikunnalle. Lippu paljastettiin Turun kasarmin upseerikerholla Porin rykmentin vuosipäivänä 16.2.1932 kenraali Linderin läsnäollessa.
Suomen marsalkka Mannerheim (1867–1951)
Suomen marsalkka Mannerheim syntyi Louhisaaren kartanossa Askaisissa 4.6.1867. Käytyään Haminan kadettikoulua ja suoritettuaan ylioppilastutkinnon vuonna 1887 hän siirtyi samana vuonna sotapalvelukseen Venäjän keisarikuntaan, jossa hän viipyi aina syksyyn 1917 saakka. Tuona aikana hän kohosi ratsuväen kenraaliluutnantiksi.
Mannerheim ylennettiin ratsuväenkenraaliksi vuonna 1918 ja sotamarsalkaksi vuonna 1933. Itsenäisen Suomen palveluksessa Mannerheim toimi kaikkien sotiemme ylipäällikkönä. Hän oli Suomen valtionhoitajana vuosina 1918–1919 ja tasavallan presidenttinä vuosina 1944–1946.
Välirauhan aikana Mannerheim esitti muutosta kunniamerkkisääntöön ja halusi, että ansioituneille sotilaille voitaisiin myöntää samanarvoinen kunniamitali sotilasarvoon katsomatta – aiemmat jakoperusteet pohjautuivat sotilasarvoon. Näin sai alkunsa Mannerheim-ristin ritariksi nimittäminen. Hän itse oli 18. Mannerheim-ristin ritari.
Muiden toimiensa ohella Mannerheim perusti Mannerheimin lastensuojeluliiton ja oli Suomen Punaisen Ristin pitkäaikaisin puheenjohtaja 30 vuoden ajan. Hänen 75-vuotispäivänsä kunniaksi vuonna 1942 Helsingin Heikinkatu ja Turuntie nimettiin uudelleen Mannerheimintieksi.
Mannerheim kuoli Lausannessa Sveitsissä 27.1.1951 klo 23.30 (Suomen aikaa 28.1.1951 klo 00.30, mikä oli sisällissodan alkamisen vuosipäivä).
Muotokuvan on maalannut taidemaalari professori Axel Haartman 1930-luvulla Mannerheimin ollessa sotamarsalkka. Taulun lahjoitti Porin prikaatin upseerikerholle majuri Paavo Riikilä vuonna 1967. Taulun on korjannut taiteilija Daggie Wallensköld-Lindeman vuonna 1973.
Kuningas Kustaa II Aadolf (1594–1632)
Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf oli Kuninkaallisen Porin rykmentin perustaja.
Suursotien aikakautena Ruotsi tarvitsi yhä enemmän sotilaita, joten kuningas antoi 16.2.1626 käskyn rykmentin perustamisesta Satakunnan alueelle. Näin porilaiset päätyivät heti kansainvälisiin tehtäviin sotakentille Eurooppaan, jossa käytiin kolmikymmenvuotista sotaa (1618–1648).
Maalaus on jäljennös, ja alkuperäinen taulu on Ruotsin Helsingin-suurlähetystössä. Jäljennöksen lahjoitti vuonna 1926 Suomen puolustusministeri Ivar Aminoff, jonka toimeksiannosta taulun luovutti Turun ja Porin läänin maaherra kenraalimajuri Ilmari Helenius.
Johan Fredrik Aminoff (1756–1842)
Kenraalimajuri, vapaaherra, kreivi Aminoff oli kahteen otteeseen Kuninkaallisen Porin rykmentin komentajana vuosina 1790–1794 ja 1798–1810.
Aminoff osallistui Kustaa III:n sodan (1788–1790) taisteluihin Suomessa ja osoitti sellaista urheutta, että kuningas Kustaa III nimitti hänet Kuninkaallisen Porin rykmentin komentajaksi. Kustaa III:n salamurhan jälkeen entisen kuninkaan suosikit Aminoff mukaan lukien joutuivat holhoojahallituksen epäsuosioon. Aminoff vangittiin, määrättiin menettämään sotilasarvonsa ja omaisuutensa ja tuomittiin kuolemaan, mutta tuomio lievennettiin elinkautiseksi vankeudeksi. Aminoff istui tuomiostaan kaksi vuotta, kunnes täysi-ikäisyyden saavuttanut uusi hallitsija Kustaa IV Aadolf armahti hänet vuonna 1796. Myöhemmin Aminoff sai takaisin sotilasarvonsa ja Kuninkaallisen Porin rykmentin komentajuuden.
Muotokuva on M. Platonovin maalaama jäljennös. Alkuperäisen muotokuvan on maalannut Lorens Pasch (nuorempi) vuonna 1790. Maalauksen lahjoitti Porin rykmentin upseerikerholle Riilahden kreivi J. F. Aminoff vuonna 1926.
Carl Gustaf Polviander (1788–1876)
Vänrikki Polviander oli Kuninkaallisen Porin rykmentin viimeinen lipunkantaja. Polviander taisteli Saksan maaperällä Pommerissa (1807) ja Suomen sodassa (1808–1809) muun muassa Juuttaalla, Lapualla ja Siikajoella. Taisteluissa hän menetti kuulon vasemmasta korvastaan ja loukkaantui luodista polveensa. Polviander erosi armeijan palveluksesta 22-vuotiaana vuonna 1810.
Paikallisten kansankertomusten mukaan uskotaan, että mouhijärveläinen Polviander oli J. L. Runebergin luoman vänrikki Stool -hahmon esikuva.
Muotokuvan on maalannut taiteilija I. Virkkala vuonna 1934 Polvianderista vuonna 1858 otetun valokuvan pohjalta. Maalauksen on lahjoittanut Porin rykmentin upseerikerholle Polvianderin jälkeläiset.
Georg Carl von Döbeln (1758–1820)
Von Döbeln toimi Suomen sodan (1808–1809) aikana komentajana 2. prikaatissa, jonka pääosat olivat Kuninkaallisesta Porin rykmentistä. 2. prikaati kunnostautui muun muassa Siikajoen, Lapuan, Kauhajoen ja Juuttaan taisteluissa.
Vapaaherra, kenraaliluutnantti von Döbeln oli Pohjois-Skånen jalkaväkirykmentin perustaja ja ensimmäinen komentaja. Rykmentti perustettiin vuonna 1812. Von Döbeln valitsi rykmentin kunniamarssiksi marssisävelmän, joka nykyään tunnetaan Porilaisten marssina. Jalkaväkirykmentin motoksi tuli von Döbelnin tunnuslause ”Ära, skyldighet, vilja”, ja sanat on kaiverrettu myös hänen hautakiveensä. Porin prikaatin motto ”Kunnia, velvollisuus, tahto” juontaa siis juurensa jo näiltä ajoilta.
Von Döbeln haavoittui päähän musketin luodista Kustaa III:n sotaan liittyvässä Porrassalmen taistelussa vuonna 1789. Vamma vaati myöhemmin kallonporausleikkauksen. Vamma ei kuitenkaan parantunut kunnolla, joten hän joutui käyttämään loppuelämänsä ajan mustaa silkkisidettä otsallaan. Alkuperäinen maalaus on Ruotsissa, ja jäljennöksen on lahjoittanut Porin rykmentin upseerikerholle Pohjois-Skånen jalkaväkirykmentin upseerikunta vuonna 1937.
Reliefi – Georg Carl von Döbeln (1758–1820)
Reliefin von Döbelnistä lahjoitti Suomen Lontoon-suurlähettiläs Leif Geoffrey Blomqvist 19.8.1994. Reliefin on veistänyt kuvanveistäjä Carl Eneas Sjöstrand.