Ahvenanmaan kysymykseksi kutsuttu ulkopoliittinen kiista syntyi, kun Ruotsi pyrki Suomen itsenäistyttyä liittämään Ahvenanmaan maakunnan itseensä. Tämän lisäksi maiden välejä hiersi kysymys Ahvenanmaalla sijaitsevien Venäjän vallan aikaisten linnoituslaitteiden purkamisesta.
Itämeren jalkaväkirykmentti nro 1:n joukkoja oli ollut Ahvenanmaalla jo vuoden 1918 loppupuolella, mutta vuonna 1919 tilanne kärjistyi uudestaan Ruotsin tehostaessa toimiaan alueen kaappaamiseksi itselleen. Porin rykmentti sai maaliskuun 1919 viimeisenä päivänä käskyn lähettää joukkojaan jäänmurtajalla Maarianhaminaan.
Ahvenanmaan kysymystä pyrittiin rauhoittamaan hyväksymällä toukokuussa 1920 Ahvenanmaan itsehallintolaki, jonka perusteella Ahvenanmaa pysyi Suomen maakuntana, mutta sai suurelta osin itsemääräämisoikeuden. Tilanne ei kuitenkaan siitä rauhoittunut, ja Porin rykmentin joukot joutuivat jäämään puolustusasemiin Ruotsin aseellisen väliintulon varalta.
Tilanne alkoi lopullisesti rauhoittua heinäkuussa 1920, kun Kansainliitto otti Ahvenanmaan kysymyksen käsiteltäväkseen. Vuonna 1921 se ratkaistiin lopulta Suomen hyväksi, ja viimeisetkin Porin rykmentin joukot saattoivat palata Turkuun.